Kävin omenavarkaissa ja jouduinkin sitten viettämään loppupäivän sorvin ääressä. Chutneyn valmistaminen ainesosasta x oli jo kauan pyörinyt mielessäni, ja uusi omenavarastoni tuntui sopivan tarkoitukseen hyvin. Lisäjännitystä chtuneyn valmistamiseen toi elämäni ensimmäinen säilöntäyritys, odotan nyt suurella uteliaisuudella operaation mahdollista onnistumista. Ohjeen mukaan chutneyn tulee antaa vetäytyä viileässä parin kuukauden ajan, joten ainakin minulla on nyt jotain mitä odottaa. Ohjeen mukailin muuten Kotimaiset kasvikset-sivustolta, jota tukee Maa- ja metsätalousministeriö. Kiitos Maa- ja metsätalousministeriö. Lisäksi säilöntäkysymyksissä apuna oli keittokirjahyllystäni valikoitu mahdollisimman perinteisen ja luotettavan oloinen keittokirja, Vuosisadan keittokirja (Otava 1990).

Luumu-omenachutney

400 g luumuja
500 g suomalaisia omenoita
puolitoista sipulia
2 isoa valkosipulinkynttä
kuivattu chilipalko
2,5 dl fariinisokeria
3,5 dl etikkaa
½ tl kanelia
½ tl inkiväärijauhetta
½ tl suolaa

Puhdista ja paloittele hedelmät ja sipulit. Kuumenna kaikkia aineita kattilassa koko ajan sekoittaen, kunnes keitos kiehuu. Hauduta kannen alla vähintään tunti.

Säilömistä varten pese lasipurkit ja kannet astianpesuaineella. Kuumenna lasipurkkeja 125-asteisessa uunissa vähintään 15 minuuttia. Keitä kannet purkkien ollessa uunissa. Kaada chutney purkkeihin suppilon avulla (minulla ei ollut suppiloa, hankalaa). Ahda purkit mahdollisimman täyteen. Sulje kuumilla kansilla ja anna jäähtyä ylösalaisin. Siirrä jäähtyneet purkit jääkaappiin. Odota kaksi kuukautta, tai vähintään nyt kuukausi.

Luulen että chutneystani tuli vähän liian etikkaista, mutta en uskaltanut juuri vähentää alkuperäisessä ohjeessa mainittua määrää (4 dl) säilömisprojektini epäonnistumisen pelossa. Chutneysta tuli kauniin syvän violetinpunaisen väristä.

Leivoin omenoista myös pienen muropohjaisen omenapiirakan, jonka ohjeessa ei varmaan ollutkaan mitään erikoista. On niitä omenoita vieläkin jäljellä, huh.