Tässä ateriassa oli monta ex tempore-elementtiä. Ensimmäinen sattumus tapahtui jo eilen kun illalla torilla kävellessäni bongasin valurautaisen lettupannun jonkun papan kirpparirojujen seasta. Sain kuin sainkin tingittyä sen mukaani vain parin euron hintaan.

Päätin sitten luonnollisesti tehdä lättyjä. Visionani olivat porkkanalätyt ja ostinkin pussillisen kyseistä vihannesta odottamaan jääkaappiin. H-hetkellä minulla oli kuitenkin niin kiire etten mitenkään ehtinyt enää raastopuuhiin. Myös maitoni oli temppuillut jääkaapissa ja muuttunut yön aikana härskiintyneeksi joten jouduin korvaamaan sen ainoalla toisella hallussani sillä hetkellä olevalla maitotuotteella eli jogurtilla. Ja taikinasta unohdin rasvan.

Kaikista sattumuksista huolimatta lättysistä tuli onneksi sentään syömäkelpoisia.

 

Taikinasta en oikein osaa sanoa sen tarkemmin kuin että siihen tuli kaksi kananmunaa, noin puolikas tl suolaa, maustamatonta jogurttia, vettä ja erikoishienoja, pastan tekoon tarkoitettuja vehnäjauhoja. Vispasin nämä ainekset sekaisin ja annoin taikinan seisoa 5-10 minuuttia. Paistoin sitten letut kuumalla pannulla margariinissa.

Sinihomejuustolla läträys jatkui tällä kertaa lettuhöysteen muodossa. Siihen taiteilin puolikkaan purkillisen kermaviiliä, suikaloitua palvikinkkua, mustapippuria ja sitä sinihomejuutoa. Jos aikaa olisi ollut enemmän olisin todennäköisesti jatkanut maustelitaniaa vielä ainakin sinapilla ja mahdollisesti myös sitruunamehulla. Lettujen päällä on rucolaa.

 

Loppukevennyksenä haluaisin vielä esitellä kesän ensimmäiset antimet kasvimaaltani. Niistä tulee juttua myöhemmin.